Tälle päivälle ei ole omaa kuvaa, joten tämä ansaitsi päästä näytille sen sijaan. Kuvana se ei liene kummoinen, mutta näette siinä melko sitkeän koneen. Juuri nyt minulle ei ole sopivaa kuvaa nykytilasta, mutta emolevy on yhä sama kuin tuolloin. Prosessori, sen tuuletin, virtalähde, kotelo, sen tuulettimet, kaapelit, näytönohjain, osa kiintolevyistä ja CD-asema ovat vaihtuneet. Kiintolevyjä ja laajennuskortteja on tullut lisää. Piirisarjan tuuletin on vaihtunut siiliin aka jäähdytysripaan. Muistit on korvattu isommilla (nyt 2x1Gt, tuolloin kai 2x512Mt) Jotain on hajonnut, mutta paljon pysynyt ehjänä.
Yrityksissä tavoite-elinkaari on yleensä jossain kolmen vuoden tienoilla. Tehokäytössä vähemmän. Minun käyttöni ylittää keskimääräisen tehokäytön ja se kyllä on tuntunut koneen toiminnassa aina välillä, mutta olenpahan oppinut virittämään sitä sun tätä, jotta kuolleelta jo vaikuttava kone taas tokenee. Sen käyttöjärjestelmä ja ohjelmat on niin viimeisen päälle säädetty minun tarpeideni mukaan, että jotenkin se kaikki on joka tapauksessa saatava siirrettyä uudelle koneelle, jos sen joskus saan aikaiseksi hankkia. Rahatkin vain aina kuluvat johonkin muuhun. Niinkuin tänä kesänä kameraan ja tarvikkeisiin. Ja taas koneeseenkin kohdistuu entistä enemmän kuormitusta. Levyjä tarvitaan lisää ja käsiteltävien kuvien koko kasvaa entisestään.
Tällä menolla ajelen nykyisellä emolevyllä, kunnes se on kymmenvuotias. Saa nähdä kestääkö se niin pitkään hajoamatta lopullisesti. Sekalaisia oireita on ollut jo kauan. BSODit ovat arkipäivää. Ja viimeaikoina ihan vaan jäätymiset. Onneksi ei sentään päivittäin, mutta ikävä kyllä ilman ennakkovaroitusta. Onneksi melkein kaiken saa nykyään tallentumaan ja palaamaan automaattisesti samaan tilaan seuraavalla kerralla, kun ohjelman avaa. Muuten aikaa menisi hukkaan monin verroin joka kerta. Nytkin toki liikaa sen rajallisuuteen nähden. Noh, yllä kuva, tässä tarina. Aika näyttää, miten se päättyy.
Tämän viestin kuvat Flickrissä: PA302320.