Tuli tällä viikolla Hesarin uutisesta mieleen joskus vuosia sitten lukemani utopia. Uutisessa kerrottiin jonkin monipuolisesti resistentin sairaalabakteerin (jonkinlaisen vatsapöpön) sietävän nyt myös tavallisia sairaaloiden siivouksessa käytettäviä desinfiointiaineita ja käsihuuhteita. Muistamassani utopiassa tällaista ongelmaa ei pääsisi syntymään, mutta muita hankaluuksia voisi toki käytetyistä menetelmistä aiheutua.
Kyseisessä tarinassa – jonka nimeä en tosiaan muista – nimittäin varataan aina sairaalalle kaksi tonttia melko lähekkäin ja rakennetaan aluksi molemmille tonteille samanlainen sairaala. Sopivaan aikaan vuodesta sitten muutetaan potilaat sairaalarakennuksesta toiseen ja poltetaan ensimmäinen (puu)rakennus. Ja seuraavan vuoden kuluessa rakennetaan taas uusi. Eivät siinä pöpöt jää muhimaan.
Toki tässä ei ratkaista potilaiden ja liinavaatteiden mukana kulkeutuvia ongelmia, mutta muistaakseni tarinassa poltettiin myös mm. kaikki vuodevaatteet, joita vanhassa rakennuksessa oli käytetty. Jos käyttöesineet on valmistettu kestävistä materiaaleista, kuten jostakin metallista, nehän voidaan desinfioida autoklaavilla tai vaikka tulella, jos niikseen tulee. Utopian systeemi siis putsaisi tilanteen melko tehokkaasti.
Isompi ongelma varmaankin olisi tuhlaus, jota sairaalan polttaminen kerran vuodessa eittämättä olisi. Ja nykymoraalilla vuodeksi käyttöön tarkoitetusta rakennuksesta tuskin tulisi edes niin laadukas, että se olisi terveellinen kellekään sen vuoden. Mutta ehkä tätä ideaa jotenkin voisi soveltaa…