Hiatus 2

Taas on päässyt lähes kaksi kuukautta kulumaan hiljaisuudessa tällä areenalla. Saa nähdä katkeaako hiljaisuus vähään aikaan tämän kummemmin. Jotain kuvia olen kuitenkin aikeissa julkaista ensi tilassa. Milloin siihen on aikaa, on sitten eri asia…

Sen verran voin tässä tilannetta valottaa, että huhtikuussa rakastumisen myötä vähitellen alkaneen blogihiljaisuuden jälkeen olen ehtinyt mennä rakkaani kanssa kihloihin, etsiskellä asunnon ja sopia hääpäivästä. Aikaa millekään ylimääräiselle pakollisten töiden ja hänen lisäkseen on ollut hyvin niukalti.

Nyt palaan hetkeksi työn ääreen ennen kuin suuntaan työporukalla sählyä pelaamaan. Tunti terveellisesti käytettyä työaikaa edessä. Hyvää päivänjatkoa kaikille.

Vilkas viikonloppu

Perjantaina poikkesin töiden jälkeen Verkkokaupassa ja ostin virtalähteen sekä Sigman 17-70mm/2.8-4.5 DC Macro -objektiivin. Sillä sitten kuvasinkin viikonloppuna enimmäkseen. Laajapää on hitusen Tamronin 18-250mm/3.5-6.3 -linssiä laajempi ja makro-ominaisuuden puute on isoin heikkous muissa objektiiveissani, kun mm. S3:ssa olen siihen tottunut.

Mielenkiintoinen kyltti eräällä Myrskylän metsätiellä
Mielenkiintoinen kyltti eräällä Myrskylän metsätiellä

Viikonloppu kului taas vilkkaasti. Lauantai oli pitkä päivä, kun aamulla heti yhdeksän jälkeen lähdimme (Blizzard, OsHi, PJ ja minä) ajoissa ajelemaan Loviisaan päin (Myrskylään) ja palasimme kuuden maissa. Siihen perään sitten vielä suuntasimme Blizzardin kämpille, missä grillasimme (B, O ja minä) pihassa ja kruunasimme myöhäisillan elokuvatuokiolla kotiteatterissa. Kuvia reissulta kertyi parisen sataa.

Pallon potkaisu
Muutamat porukasta pelasivat palloa grillipaikan vieressä...

Sunnuntainakaan en sitten launtaisia kuvia pahemmin ehtinyt perkaamaan, koskapa vakiojuttujen lisäksi poikkesin Roihiksessa lounaalla ja kohta sen jälkeen lähdin SaKon kanssa rullaluistimilla Mustikkamaalle. Kuuma tuli jo alkumatkasta ja loppu olikin sitten tiivistä hengittelyä. Piknikillä/grillaamassa meitä oli ainakin runsaat 20 henkeä ja ilta kului rattoisasti. Kuvia kertyi melko paljon, vaikka akku loppuikin kesken, kun edellisestä latauksesta oli varmaan pari viikkoa. Onneksi äidillä oli mukana hänellä lainassa oleva kakkoskamerani (S3), joten kuvaaminen jatkui vaikka kevyemmällä kalustolla.

Hieman ennen iltakahdeksaa muutamat meistä lähtivät sitten vielä perinteisesti pelaamaan jalkapalloa Myllypuron urheilupuistoon. Tällä kertaa pelaajia kertyi vain kahdeksan (mukaanlukien pari sattumalta kentällä palloillutta tyttöä), mutta peli siitä silti tuli. Hyvää fiilistä ja reipasta liikuntaa – mikä sen parempi. Kotona en sitten tullut venytelleeksi, joten tänään luistelu+futaus tuntuu jonkin verran jaloissa.

Valokuvia ja jalkapalloa…

Kuvia kuuden konventtipäivän aikaka kertyi melkoisesti. Yhteensä noin 2500. Päivät venyivät pitkiksi, kun sääsin iltaisin kuvien kanssa ja perjantaista sunnuntaihin katselin illalla myös jalkapalloa. Nytkin saavuin juuri isovanhempien luota katsomasta Saksa-Turkki -välieräottelua ja huomenna on vuorossa Espanja-Venäjä. Onneksi tämä viikko on lomaa, joten perjantaina ehdin levätä väsymyksen pois eikä sunnuntai-illan matsi toivottavasti liiaksi onnistu väsyttämään uudelleen. Nyt koetan painua pikaisesti nukkumaan ja jätän keskiviikon kuvat synkronoitumaan itsekseen. Homma ei ehtinyt ensimmäisen vaiheen loppuun ennen matsiin lähtöä, joten koko setin synkkaus ykköskoneelle on vasta aivan alussa. Pari tuntia siihen taitaa mennä. Aamuksi valmista kuitenkin…

Elokuvia ja jalkapalloa

Eilen kävin töiden päälle katsomassa pari elokuvaa, minkä jälkeen oli turhankin helppoa sortua katsomaan Venäjä-Ruotsi EM-jalkapallo-ottelu. Aikaisin nukkumaan meneminen jäi toteuttamatta. Tänään jätän kuitenkin jalkapallon katselun väliin, jotta selviän hyvillä mielin konventista pe-la-su. Lähinnä aamuherääminen ja iltapäivällä hereillä pysyminen vaikeutuvat oleellisesti, jos ei ole nukkunut tarpeeksi. Siinä välissä pärjää kyllä joka tapauksessa.

Sunnuntaina voi sitten taas uhrata aikaa jalkapallolle. Ensin pelaamalla sitä hetken itse ja sitten katsomalla Espanja-Italia -matsin. Keskiviikkona ja torstaina sitten vielä välieräottelut ja viikon päästä sunnuntaina loppuottelu. Sen jälkeen ollaankin jo heinäkuussa.

Loma oli…

Nyt on sitten viikon loma takana. Ohi. Slut. Niin nopeasti se meni kuin odotinkin, mutta virkisti kuitenkin jonkin verran. Ehkä hitusen vähemmän kuin toivoin, mutta se taas oli enemmän sen syytä, miten loman käytin kuin pituuden. Olisi pitänyt nukkua enemmän. :)

Konetta tuli viriteltyä, frisbeegolfia pelattua ja valokuvia räpsittyä. Mm. frisbeegolffauksesta kertyi reilu satsi kuvia – joukossa myös haapana (?) ja käpytikka melko läheltä kuvattuina. Jälkimmäinen varsinkin oli yllättävän rohkea eikä lähtenyt heti karkuun. Parempaan kuvakulmaan olisi kyllä molemmissa tapauksissa pitänyt vielä päästä, mutta kivoja kuvia näinkin.

Töitä tuli pikkuisen sivuttua lomamaanantainakin, kun laitoin hetkeksi työkännykän päälle aamulla. Heti tuli pari puhelua, joista seurasi yhden oleellisen (perjantaina unohtuneen) asian ratkaisu ja selvyys toiseen, hieman vähemmän pakottavaan vaikkakin akuuttiin asiaan. Lopun päivää annoin kännykän olla päällä (äänettömällä), mutta lisää puheluita ei enää tullut. Loppuviikon olin sitten pimennossa, kuten lomalla yleensä on tarkoitus.

Tänään, kun palasin töihin, matkalla ehti tulla jo yksi puhelu ja heti taloon ehdittyäni toinen. Kummatkin huomasin vasta jälkeenpäin, koska kännykkä oli päällä, mutta unohtunut äänettömälle. Molemmat hommat kerkesin kuitenkin hyvin hoitaa (toinen jatkuu itsekseen parhaillaankin ja valmistunee huomiseksi). Näiden lisäksi yksi puhelu oli tullut jo ennen kuin laitoin puhelimen päälle. Vastaajassa oli viesti, jossa mainittu pulma oli kuitenkin saatu onneksi ratkaistua pienellä miettimisellä ennen saapumistani. Jos ei olisi, koulutustilaisuus olisi hankaloitunut ikävästi, koska minä saavuin tarkistamaan tilanteen vasta sen kestettyä jo yli puoli tuntia. Näiden asioiden ratkettua lisää tehtäviä alkoi kertyä ihan kiitettävää tahtia. Huomiseksikin jäi sumaa purettavaksi enkä kaikesta taida ihan tällä viikollakaan selvitä. Onneksi kaikki ei ole niin kiireistä, että olisi koetettava kovasti delegoida tehtäviä. Priorisointi pitää kuitenkin koettaa hoitaa järkevästi ja pitää kaikki tehtävät työlistalla valmiiksi asti.

Tähän viestiin olisi taas oleellisesti kuulunut ainakin pari kuvaa, mutta myöhäisen ajankohdan huomioon ottaen, jätän tämänkin näin tylsästi pleiniksi. Aamulla on kuitenkin tarkoitus suunnata seitsemäksi treenaamaan. Siispä hyvää yötä.

Lisäaika ei olisi pahitteeksi…

Tänään työpäivä venyi seitsemään asti, kun asentelin huomista koulutuspäivää varten neukkarintäydeltä läppäreitä. Jos kaikki olisi mennyt vaikeuksitta, olisin saanut homman valmiiksi yli tunnin aikaisemmin, mutta näin ei ikävä kyllä käynyt. Osalla koneista oli jo asennettuna aiempi versio koulutuksen aiheena olevasta substanssisovelluksesta, mutta nekin piti päivittää uuteen versioon, mikä käytännössä vei lähes saman ajan kuin puhdas asennus. Lisäaikaa sovellusta vailla olevien koneiden kohdalla kulutti kyllä Oraclen tietokantaohjelmisto, jonka tiettyjä komponentteja tämä sovellus hyödyntää tietokantayhteyden muodostamisessa palvelimelle.

Aloitin operaation viemällä koneet paikalle jo heti puolen päivän jälkeen. Silloin hoidin verkkokytkennät yms. saman tien. Sovellusten asenteluun palasin kuitenkin vasta puolen kolmen maissa, mikä minun olisi kyllä pitänyt sekä teorian että käytännön perusteella tietää virheeksi. Onneksi sentään pelaan aina tällaisissa tilanteissa varman päälle eli olin kuitenkin liikkeellä jo koulutustilaisuutta edeltävänä päivänä. Yli neljä tuntiahan koko operaatio sitten lopulta vei. Vielä enemmän se olisi vienyt, jos en olisi oikonut muutamissa kohdissa, jättäen täydellisyydentavoittelun sikseen ja varmistaen vain, että koneet saadaan huomenna käyntiin ja sovelluskin toimii jokaisella koneella ainakin koulutettavilta osin.

Kerkesin sitten kaupan kautta kotiin hieman ennen kahdeksaa. Syömisen ja parin seuraavan päivän lounaan valmistamisen lisäksi tässä ei kauheasti ole sen jälkeen ehtinyt tehdä ja silti kello on jo liikaa. Ei ehkä muuten, mutta aamulla olen taas menossa seitsemäksi punttisalille, joten riittävät unet kannattaisi kerätä. Sen vuoksi jätänkin tämän tekstin nyt taas todella tyylikkäästi tähän ja koetan hoidella loput oikeasti tärkeät tai tarpeelliset asiat pois kuleksimasta mahdollisimman nopeasti. Jos vaikka ennen klo 23:a jo ehtisin pehkuihin…

Tai ehkä mainitsen vielä sellaisen pikkuseikan, että eilinen sählyn pelailu jäi melkoisen aneemiseksi. Meitä nimittäin ilmaantui paikalle vain viisi, mikä ei aivan riitä mielekkääseen pelailuun. Loput, jotka muuten olisivat saattaneet liittyä joukkoon, jäivät ilmeisesti kotiin katsomaan illan lätkämatsia. Mekin päädyimme sitten katsomaan toisen ja kolmannen erän, kun sählyhallissa kerran oli tarjolla reilusti seinälle tykitetty iso kuva, kuuluva ääni ja riittävän mukavat penkit. Siinä olikin sitten urheilua kerrakseen. Vielä kun olisimme ajoissa hoksanneet, että ottelun loputtua olisi kannattanut mennä saunaan, vaikka kuntourheilu väsähtikin penkille. Tämä tuli kuitenkin mieleeni vasta puolessa matkassa kotiin, jolloin oli auttamatta myöhäistä. Toivon kuitenkin, ettei tätä oppia tarvitse soveltaa toisella kertaa, vaan pääsemme vielä jäljellä olevat kerrat oikeasti (itse) pelaamaan. Eilenkin se olisi aamuisen esitelmän (joka kyllä meni hyvin) ja tuplakokouksen jälkeen tehnyt todella hyvää. Tänään olikin sitten hieman tavallista jäykempi olo, vaikka nukkuminen sujuikin ehkä tasalaatuisemmin, kun elimistö ei käynyt ylikierroksilla.

Powered by ScribeFire.

Kuntoilun jatkuvuudesta

Kun väliin jääneistä treeneistä kerran tuli aiemmassa viestissä mainittua, niin päätin vielä koota niistä tarkemman listauksen.

Vuonna 2005 rästejä ei ehtinyt kertyä yhtään, koska aloitin treenaamisen vasta marraskuun alussa.

Vuonna 2006 niitä sen sijaan kertyi 32, joista 1 oli oikeastaan siirto, 5 lomapäiviä, 8 kiinnioloja (tai ainakin myöhennettyjä aukioloaikoja, jolloin aamutreeni ei onnistu), 13 työ tai muita esteitä ja vain 4 ”laiskuutta”.

Tänä vuonna kertymä on jo 10 tai 11, joista 7-8 täytyy kirjata ”laiskuuden” piikkiin, 2 voi kirjata esteiksi ja 1 vapaapäiväksi. Vuosi 2007 on siis alkanut vahvasti treenilaiskuuden merkeissä, vaikka 11 rästiä 31 mahdollista suoritusta kohden ei ole kuitenkaan aivan kamalaa. Koko vuosi on (kiinniolopäiviä huomioimatta) 104 treenikertaa, joista jää väkisin väliin n. 15. Tämän vuoden rästisaldo kasvanee siis viime vuodesta, mutta voi pysyä alle 40:ssä, jos pakottavia esteitä ei kerry kovin paljoa enkä heittäydy enää tästä eteenpäin laiskaksi treenaajaksi.