Pienestä kiinni…

Talossa, jossa on asun on melko pieni sauna. Alusta asti siellä on tullut sen verran kuivat ja terävät löylyt, että ihan normaaliin tapaan ei voi heitellä. Tänään hämmästyinkin siis, kun löylyä tuntui voivan heittää juuri sen verran kuin olen tottunut. Ämpärin pohja alkoi ensimmäistä kertaa runsaan vuoden asumisen aikana paistaa kesken kaiken.

Hetken ihmeteltyäni, kurottauduin katsomaan lämpömittaria. Ilman silmälaseja en nähnyt sitä lauteilta saakka, vaikka sauna ei ole iso. Viisarin verran yli 100°C. Toisin sanoen noin kymmenen celsiusastetta vähemmän kuin aina tähän saakka. Pieni, mutta ratkaiseva ero. Toivottavasti se ei ollut vain sattuma, poikkeus tai vahinko, vaan mieluummin pysyväksi jäävä entistä edistyksellisempi olotila. Pienessä saunassa 110°C on nimittäin aivan liikaa.

Lehtiä leijuu…

Taidan tilata turhan monta eri lehteä tällä hetkellä. Eilen nimittäin luukusta leijaili kolmen eri lehden uusin numero. Ja tietysti luin ne kaikki päällisin puolin hetimiten enkä mennyt ajoissa nukkumaan, kuten olisi eittämätta ollut viisasta. Hmm…

Ammattiin liittyviä eli IT-lehtiä en peru, mutta muista lehdistä jo(ita)kin voisin kyllä lopettaa nykyisen tilausjakson loppuun. Tosin olen valikoinut lehdet sen verran tarkkaan kuitenkin, että mistään luopuminen ei ole itsestäänselvyys. Sellaiset olen jo lopettanut. Pitänee kuitenkin suorittaa rehellistä ja tiukkaa tarveharkintaa…

Valvominen tavaksi…

Perjantaina totesin, ettei kannattaisi valvoa liiaksi ”lähipäivinä”, koska olin silloin juuri valvonut lähes neljään saakka kuvien kanssa säätäen. Arvaatte varmaan, miten loman jäljellä olleet päivät kuitenkin menivät… Perjantaina, lauantaina ja vielä sunnuntainakin valvoin kahden korville kunakin. Hyvä puoli on se, että sain lopulta valmiiksi Jussin ja Satun häälahjan (häät olivat lauantaina 29.12.2007…) ja järkättyä kiintolevyjeni sisältöä sekä tosiaan melkein jo tilattua Puola-albumi 2/2:n. Huono puoli on se, että nukkuminen jäi melko vähiin lähes koko viikon eikä sitä parhaalla tahdollakaan voi pitää positiivisena asiana. Pitää korjata tilannetta mahdollisuuksien mukaan heti tästä päivästä eteenpäin. Semminkin, kun töissä olisi hyvä urakoida pikkuisen pitempiä päiviä hieman liian lyhyiksi välillä jääneiden päivien vastapainoksi. Eli nyt takaisin töiden pariin…

Lisäaika ei olisi pahitteeksi…

Tänään työpäivä venyi seitsemään asti, kun asentelin huomista koulutuspäivää varten neukkarintäydeltä läppäreitä. Jos kaikki olisi mennyt vaikeuksitta, olisin saanut homman valmiiksi yli tunnin aikaisemmin, mutta näin ei ikävä kyllä käynyt. Osalla koneista oli jo asennettuna aiempi versio koulutuksen aiheena olevasta substanssisovelluksesta, mutta nekin piti päivittää uuteen versioon, mikä käytännössä vei lähes saman ajan kuin puhdas asennus. Lisäaikaa sovellusta vailla olevien koneiden kohdalla kulutti kyllä Oraclen tietokantaohjelmisto, jonka tiettyjä komponentteja tämä sovellus hyödyntää tietokantayhteyden muodostamisessa palvelimelle.

Aloitin operaation viemällä koneet paikalle jo heti puolen päivän jälkeen. Silloin hoidin verkkokytkennät yms. saman tien. Sovellusten asenteluun palasin kuitenkin vasta puolen kolmen maissa, mikä minun olisi kyllä pitänyt sekä teorian että käytännön perusteella tietää virheeksi. Onneksi sentään pelaan aina tällaisissa tilanteissa varman päälle eli olin kuitenkin liikkeellä jo koulutustilaisuutta edeltävänä päivänä. Yli neljä tuntiahan koko operaatio sitten lopulta vei. Vielä enemmän se olisi vienyt, jos en olisi oikonut muutamissa kohdissa, jättäen täydellisyydentavoittelun sikseen ja varmistaen vain, että koneet saadaan huomenna käyntiin ja sovelluskin toimii jokaisella koneella ainakin koulutettavilta osin.

Kerkesin sitten kaupan kautta kotiin hieman ennen kahdeksaa. Syömisen ja parin seuraavan päivän lounaan valmistamisen lisäksi tässä ei kauheasti ole sen jälkeen ehtinyt tehdä ja silti kello on jo liikaa. Ei ehkä muuten, mutta aamulla olen taas menossa seitsemäksi punttisalille, joten riittävät unet kannattaisi kerätä. Sen vuoksi jätänkin tämän tekstin nyt taas todella tyylikkäästi tähän ja koetan hoidella loput oikeasti tärkeät tai tarpeelliset asiat pois kuleksimasta mahdollisimman nopeasti. Jos vaikka ennen klo 23:a jo ehtisin pehkuihin…

Tai ehkä mainitsen vielä sellaisen pikkuseikan, että eilinen sählyn pelailu jäi melkoisen aneemiseksi. Meitä nimittäin ilmaantui paikalle vain viisi, mikä ei aivan riitä mielekkääseen pelailuun. Loput, jotka muuten olisivat saattaneet liittyä joukkoon, jäivät ilmeisesti kotiin katsomaan illan lätkämatsia. Mekin päädyimme sitten katsomaan toisen ja kolmannen erän, kun sählyhallissa kerran oli tarjolla reilusti seinälle tykitetty iso kuva, kuuluva ääni ja riittävän mukavat penkit. Siinä olikin sitten urheilua kerrakseen. Vielä kun olisimme ajoissa hoksanneet, että ottelun loputtua olisi kannattanut mennä saunaan, vaikka kuntourheilu väsähtikin penkille. Tämä tuli kuitenkin mieleeni vasta puolessa matkassa kotiin, jolloin oli auttamatta myöhäistä. Toivon kuitenkin, ettei tätä oppia tarvitse soveltaa toisella kertaa, vaan pääsemme vielä jäljellä olevat kerrat oikeasti (itse) pelaamaan. Eilenkin se olisi aamuisen esitelmän (joka kyllä meni hyvin) ja tuplakokouksen jälkeen tehnyt todella hyvää. Tänään olikin sitten hieman tavallista jäykempi olo, vaikka nukkuminen sujuikin ehkä tasalaatuisemmin, kun elimistö ei käynyt ylikierroksilla.

Powered by ScribeFire.

Kuntoilun jatkuvuudesta

Kun väliin jääneistä treeneistä kerran tuli aiemmassa viestissä mainittua, niin päätin vielä koota niistä tarkemman listauksen.

Vuonna 2005 rästejä ei ehtinyt kertyä yhtään, koska aloitin treenaamisen vasta marraskuun alussa.

Vuonna 2006 niitä sen sijaan kertyi 32, joista 1 oli oikeastaan siirto, 5 lomapäiviä, 8 kiinnioloja (tai ainakin myöhennettyjä aukioloaikoja, jolloin aamutreeni ei onnistu), 13 työ tai muita esteitä ja vain 4 ”laiskuutta”.

Tänä vuonna kertymä on jo 10 tai 11, joista 7-8 täytyy kirjata ”laiskuuden” piikkiin, 2 voi kirjata esteiksi ja 1 vapaapäiväksi. Vuosi 2007 on siis alkanut vahvasti treenilaiskuuden merkeissä, vaikka 11 rästiä 31 mahdollista suoritusta kohden ei ole kuitenkaan aivan kamalaa. Koko vuosi on (kiinniolopäiviä huomioimatta) 104 treenikertaa, joista jää väkisin väliin n. 15. Tämän vuoden rästisaldo kasvanee siis viime vuodesta, mutta voi pysyä alle 40:ssä, jos pakottavia esteitä ei kerry kovin paljoa enkä heittäydy enää tästä eteenpäin laiskaksi treenaajaksi.