Kiirettä pitää…

Tekemistä riittää sekä töissä että elämässä. Kaiken kaikkiaan yritän pitää harrasteasiat poissa muiden – prioriteetiltaan merkittävämpien – toimien tieltä. sen vuoksi mm. tämä veppisivuni ja blogini on koko olemassaolonsa ajan välillä päivittynyt harvakseltaan ja satunnaisesti. Tällä hetkellähän blogAlike näyttää olevan täysin kuollut, koska ne vähätkin päivitykset olen tehnyt tänne BTW:n puolelle enkä ole ehtinyt ohjata niitä näkymään myös blogAlikessa. Ennen pitkää tarkoitukseni on saada teevati.net taas hieman yhtenäisempään ja sitä kautta ehkä helpommin hieman eloisampaan vireeseen, mutta – kuten sanottua – prioriteetit täytyy pitää mielessä.

No, ehkäpä kovin moni ei ole edes huomannut teevati.netissä vallitsevaa hiljaisuutta, joten tuskin tästä kannattaa kovin paineita ottaa. Kuitenkin haluan ylläpitää myös (x) html- ja php- sekä kuvankäsittelytaitojani, vaikka nykyisessä leipätyössäni en niitä aktiivisesti tarvitsekaan. Vastaisuudessa ei kuitenkaan koskaan tiedä. Siispä aina silloin tällöin täällä tapahtuu jotakin muutoksia ja ilmaantuu kenties kelvollistakin uutta sisältöä. Sitä odotellessa muistakaamme kaikki elää ihmisiksi.

Lisäaika ei olisi pahitteeksi…

Tänään työpäivä venyi seitsemään asti, kun asentelin huomista koulutuspäivää varten neukkarintäydeltä läppäreitä. Jos kaikki olisi mennyt vaikeuksitta, olisin saanut homman valmiiksi yli tunnin aikaisemmin, mutta näin ei ikävä kyllä käynyt. Osalla koneista oli jo asennettuna aiempi versio koulutuksen aiheena olevasta substanssisovelluksesta, mutta nekin piti päivittää uuteen versioon, mikä käytännössä vei lähes saman ajan kuin puhdas asennus. Lisäaikaa sovellusta vailla olevien koneiden kohdalla kulutti kyllä Oraclen tietokantaohjelmisto, jonka tiettyjä komponentteja tämä sovellus hyödyntää tietokantayhteyden muodostamisessa palvelimelle.

Aloitin operaation viemällä koneet paikalle jo heti puolen päivän jälkeen. Silloin hoidin verkkokytkennät yms. saman tien. Sovellusten asenteluun palasin kuitenkin vasta puolen kolmen maissa, mikä minun olisi kyllä pitänyt sekä teorian että käytännön perusteella tietää virheeksi. Onneksi sentään pelaan aina tällaisissa tilanteissa varman päälle eli olin kuitenkin liikkeellä jo koulutustilaisuutta edeltävänä päivänä. Yli neljä tuntiahan koko operaatio sitten lopulta vei. Vielä enemmän se olisi vienyt, jos en olisi oikonut muutamissa kohdissa, jättäen täydellisyydentavoittelun sikseen ja varmistaen vain, että koneet saadaan huomenna käyntiin ja sovelluskin toimii jokaisella koneella ainakin koulutettavilta osin.

Kerkesin sitten kaupan kautta kotiin hieman ennen kahdeksaa. Syömisen ja parin seuraavan päivän lounaan valmistamisen lisäksi tässä ei kauheasti ole sen jälkeen ehtinyt tehdä ja silti kello on jo liikaa. Ei ehkä muuten, mutta aamulla olen taas menossa seitsemäksi punttisalille, joten riittävät unet kannattaisi kerätä. Sen vuoksi jätänkin tämän tekstin nyt taas todella tyylikkäästi tähän ja koetan hoidella loput oikeasti tärkeät tai tarpeelliset asiat pois kuleksimasta mahdollisimman nopeasti. Jos vaikka ennen klo 23:a jo ehtisin pehkuihin…

Tai ehkä mainitsen vielä sellaisen pikkuseikan, että eilinen sählyn pelailu jäi melkoisen aneemiseksi. Meitä nimittäin ilmaantui paikalle vain viisi, mikä ei aivan riitä mielekkääseen pelailuun. Loput, jotka muuten olisivat saattaneet liittyä joukkoon, jäivät ilmeisesti kotiin katsomaan illan lätkämatsia. Mekin päädyimme sitten katsomaan toisen ja kolmannen erän, kun sählyhallissa kerran oli tarjolla reilusti seinälle tykitetty iso kuva, kuuluva ääni ja riittävän mukavat penkit. Siinä olikin sitten urheilua kerrakseen. Vielä kun olisimme ajoissa hoksanneet, että ottelun loputtua olisi kannattanut mennä saunaan, vaikka kuntourheilu väsähtikin penkille. Tämä tuli kuitenkin mieleeni vasta puolessa matkassa kotiin, jolloin oli auttamatta myöhäistä. Toivon kuitenkin, ettei tätä oppia tarvitse soveltaa toisella kertaa, vaan pääsemme vielä jäljellä olevat kerrat oikeasti (itse) pelaamaan. Eilenkin se olisi aamuisen esitelmän (joka kyllä meni hyvin) ja tuplakokouksen jälkeen tehnyt todella hyvää. Tänään olikin sitten hieman tavallista jäykempi olo, vaikka nukkuminen sujuikin ehkä tasalaatuisemmin, kun elimistö ei käynyt ylikierroksilla.

Powered by ScribeFire.

Laulut ja tarinat

Maanantaina ostin uuden levyn ja torstaina menemme systerin kanssa kyseisen levyn julkaisukiertueen konserttiin Messukeskukseen. Esiintyjänä on Seminaarinmäen mieslaulajat alias Semmarit ja levyn nimi on kuten otsikko kertoo ”Laulut ja tarinat”. Albumi sisältää kolme ennestään tuttua biisiä, joista kaksi on oikein hyviä ja se kolmaskin hyvä. Minora meinasi, että ei kuuntele levyä lainkaan ennen keikkaa, mutta sortui sitten kumminkin. Naureskeli vielä tuossa jokin aika sitten Mesessä albumin viimeistä (italiankielistä) raitaa. Albumilla on mukana myös musiikkivideo kappaleesta Bonsai, joka luonnollisesti esitetään japaniksi. Mutta ei siitäkään sen enempää, jos joku mahdollinen lukija haluaa katsoa ja kuunnella senkin ihan itse.

Katsastin juuri lisäinfoa Messukeskuksen tiloista, jotta selviäisi, miksi konsertti on siellä ja miten isosta paikasta on kysymys. Kuoron ohjelmatoimiston sivuilla mainitaan näin:

Semmareiden tämän kevään levynjulkaisukiertueen lipunmyynti on kovassa vauhdissa. Esimerkiksi Tampere-talon 1700-paikkainen sali myytiin loppuun jo kuukausi ennen keikkaa. Helsingissä normaalit konserttisalit ovat käyneet ”kuorolle” liian pieniksi – kevään televisioitava keikka järjestetäänkin Helsingin Messukeskuksen isossa Amfi-hallissa, joka vetää yli 4000 katsojaa. Pelkästään Jyväskylässä kuoro järjestää kiertueellaan neljä eri konserttia.

Isosta keikasta on siis ainakin tarkoitus olla kysymys…

Tässä kerkesi välissä tapahtua paljonkin sellaista pientä, mitä oikeastaan haluaisin tänne kommentoida. Aiemmista pyrkimyksistäni oppineena totean kuitenkin, että ne ovat nyt jo menneet eikä perään kannata näin jälkeenpäin haikailla. Muuten akuutimmat asiat jäävät historian jalkoihin. Pitäydyn siis jatkossa todennäköisesti pääasiassa korkeintaan parin päivän sisällä sattuneisiin asioihin ja enimmäkseen enintään eilisiin. Ehkä siten aiempaa useammat ajattelemani viestit päätyvät kirjoitetuiksi ja julkaistuiksi asti. Kirjoittamisen jäädessä tärkeämpien asioiden jalkoihin, koetan olla liiaksi haikailematta tuottamatta jääneiden tekstien perään.

Powered by ScribeFire.

Kuntoilun jatkuvuudesta

Kun väliin jääneistä treeneistä kerran tuli aiemmassa viestissä mainittua, niin päätin vielä koota niistä tarkemman listauksen.

Vuonna 2005 rästejä ei ehtinyt kertyä yhtään, koska aloitin treenaamisen vasta marraskuun alussa.

Vuonna 2006 niitä sen sijaan kertyi 32, joista 1 oli oikeastaan siirto, 5 lomapäiviä, 8 kiinnioloja (tai ainakin myöhennettyjä aukioloaikoja, jolloin aamutreeni ei onnistu), 13 työ tai muita esteitä ja vain 4 ”laiskuutta”.

Tänä vuonna kertymä on jo 10 tai 11, joista 7-8 täytyy kirjata ”laiskuuden” piikkiin, 2 voi kirjata esteiksi ja 1 vapaapäiväksi. Vuosi 2007 on siis alkanut vahvasti treenilaiskuuden merkeissä, vaikka 11 rästiä 31 mahdollista suoritusta kohden ei ole kuitenkaan aivan kamalaa. Koko vuosi on (kiinniolopäiviä huomioimatta) 104 treenikertaa, joista jää väkisin väliin n. 15. Tämän vuoden rästisaldo kasvanee siis viime vuodesta, mutta voi pysyä alle 40:ssä, jos pakottavia esteitä ei kerry kovin paljoa enkä heittäydy enää tästä eteenpäin laiskaksi treenaajaksi.

Työkonekin julkaisuvireessä

Nyt työkonekin on varustettu lisäpalikalla bloggausta varten. Työaikana ei toki ole soveliasta kirjoitella kovin paljoa, mutta muutaman sanan voi hyvin jossain välissä kirjoitella etenkin, kun tämän uuden työkalun avulla se onnistuu aikaa hukkaamatta. Lähipäivinä tosin en varmaan töistä käsin kirjoittele mitään, koskapa työaika on päässyt pahasti miinukselle vuodenvaihteen ympärillä enkä siis katso senkään vertaa sopivaksi käyttää työnantajan aikaa muuhun puuhasteluun. Kunhan tilanne on tältä osin tasapainossa, katson tilannetta uudelleen.

Powered by ScribeFire.

Paussista puhtia?

Tässä vuodenvaihteen ympärillä pääsi iskemään aika- ja motivaatiovaje, joiden seurauksena täällä ei yli kahteen kuukauteen tapahtunut yhtään mitään. Nyt olen lopulta saanut aikaiseksi pienen työkalu-uudistuksen, jonka toivon tuottavan riittävän helppouden ja motivaation hieman tiuhempaan kirjoitteluun tästä eteenpäin. Aluksi asetan riman vain kertaan kuukaudessa, mutta toivon ehtiväni kirjoitella tyhjänpäiväisyyksiä hieman sitäkin useammin. Pääroolihan tällä blogin tapaisella on toimia historiikkina itselleni. Tavallaan vastaavassa mielessä, kuin jotkut kirjoittavat kirjeitä itselleen avattavaksi vuoden-viiden tai vaikka kymmenen päästä. Tässä on välillä ehtinyt mennä paljon sellaisiakin asioita ohi, joita olisin voinut näin näkyvästikin tallentaa, mutta katsotaan jos vaikka tästedes hukkaisin hieman vähemmän antoisaa aineistoa.