XSLT ja RSS sekä MOSS

Tänään tuli pitkästä aikaa tutkailtua RSS-syötteen muuntamista XSLT:llä HTML:ksi. Tekisi mieleni kirjoitella siitä pidemminkin, mutta kokeilen ratikkamatkalla Samsung Galaxy S:n WordPress-klienttiä eikä sillä sentään kovin pitkää tekstiä jaksa tuottaa. Käytti Swypeä tai ei. Ehkäpä ehdin laajentaa aihetta työasemalta käsin esimerkiksi huomenna. Silloinhan tuota projektiakin jatkan.

Nyt pois ratikasta ja kotiin burgeria popsimaan.

Kahvilassa

Pienet on ilot. Olen aina välillä miettinyt, että olisi mukava istuskella läppärin kanssa kahvilassa, tehdä töitä tai omia juttuja ja seurailla samalla ihmisten touhuja mielen virkistykseksi. Juuri nyt teen toista kertaa ikinä näin. Istun Helsingin keskustan Akateemisen alakerrassa Wayne’s Coffeessa naputtelemassa MacBook Pro:tani. Edellinen kerta oli parisen viikkoa sitten Itäkeskuksen McDonald’sissa. Silloin läppäri oli ollut minulla vasta muutaman päivän.

Yhteinen tekijä näiden paikkojen välillä on se, että molemmissa on tarjolla ilmainen WLAN asiakkaille. Oleellisimpana erona on enimmän ihmisvilinän puuttuminen Wayne’sista verrattuna Mäkkäriin. Ensimmäisessä olisi siis mukamampi keskittyä tekemään töitä ja jotakin muuta tärkeää, kun taas jälkimmäisessä voisi istuskella surffailemassa ja seurailemassa ihmisten puuhia.

Paras tilanne olisi, jos voisin tehdä sellaista työtä (kirjoittelu jossain muodossa, ehkä etähallinnan, sähköpostin ja puhelimen varassa hoituvat tukitehtävät, veppikehitys…), joka sallisi tällaisissa paikoissa työskentelyn. Ei tietenkään koko ajan, mutta aina välillä, kun koppa kaipaisi tuulettamista kesken työpäivän. Toistaiseksi tyydyn siihen, että voin viettää aikani näin, jos satun esimerkiksi odottamaan vaimoani, kuten nyt. Hetken kuluttua hän on taas täällä ja suntaamme kotia kohti. Se onkin toisaalta viihtyisin paikka viettää aikaa.

Pärjäilkäähän.

WordPress ajan tasalle

Olen tässä tämän viikon koettanut orientoitua takaisin töihin, vaikka olen vieläkin toipilas. Reilu seitsemän viikkoa kotona sairastamista saa kuitenkin vähitellen alkaa riittää. Töihin palaaminen vaikeutuu päivä päivältä, jollen yritä edes vähän jotain.

Se, että kirjoitan nyt tänne, vaikka olen töissä, johtuu ihan siitä, että lämpöä on par’aikaakin sen verran, ettei ajatus oikein kulje kirkkaasti. Näin ollen koetan vain saada tehdyksi jotain suhteellisen järkevää – tavallaan lämmittelyksi – jotta töissä alkaisi tuntua taas mukavalta. Näin ollen päivitin äsken WordPressin ajan tasalla  versioon 2.9.1 – mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Viivyttelyn syy selviää osin edellisestä viestistä ja päivittäminen juuri tänään johtuu puolestaan em. lämmittelyn tarpeesta sekä siitä, etten olisi voinut kirjoittaa tänne mitään ilman tuota päivitystä. Edellisestä päivityksestä oli nimittäin niin kauan, ettei WordPress antanut minun kirjoittaa uutta viestiä ennen päivittämistä. Ja hyvä niin – tulipahan tehtyä.

Jos olisin ehtinyt ja jaksanut kirjoitella säännöllisesti, olisitte kuulleet ja nähneet kaikenlaista muutto (sekä töissä että kotona), remontti ja sisustusaiheista. Lisäksi olisin kertonyt mm. N900:n hankinnasta ja virittelystä sekä sen pohdinnasta, millaisen MacBook Pro -kokoonpanon todennäköisesti ykköskoneekseni lähitulevaisuudessa hankin. Tämä kaikki on nyt kuitenkin menneisyyttä, johon en ainakaan juuri nyt aio enää palata, vaan koetan jatkossa taas kirjoitella jotakin silloin, kun siltä tuntuu. Ruoanlaitto voisi olla yksi varteenotettava teema. Koskapa tämä kaikki kirjoittelu on lähinnä omaksi ilokseni, en edelleenkään ota paineita kirjoitustahdista, mutta jonkinlainen tavoite on tarkoitus asettaa – tosin vasta uuden koneen hankinnan jälkeen.

Tällä erää täältä tähän. Hyvää päivän jatkoa kaikille.

Kone yskii…

Viime aikoina olen julkaissut turhan usein kuvia useita päiviä myöhemmin kuin on tarkoitukseni. Tällä kertaa syynä on se, että koneeni päätti yskähdellä ja kahtena edellisenä päivänä Picasa, jota käytän kuva-arkistoni hallintaan, päätti hukata koko kirjastoni ja lukea sen alusta uudelleen. Tämä harmitti minua sen verran, etten viitsinyt nähdä sitä ylimääräistä vaivaa, minkä kuvien julkaiseminen Picasaa hyödyntämättä olisi vaatinut.

Maanantain annoin Picasan latailla niin pitkään kuin sitä huvitti, mutta silti tiistaina kirjasto oli taas tyhjä. Päästin Picasan latailemaan pari-kolme tuntia, mutta sitten keskeytin sen toimet ja sammutin koneen yöksi. Tänä aamuna Picasa sitten yllättäen avasikin kirjaston taas ehjänä. Kahden edellisen päivän viiden vuoden takaiset kuvat ovat siis tiedossa jossain vaiheessa tänään. Tälle päivälle ei omaa kuvaa ole käytettävissä.

Tagit ojennukseen!

Versiopäivitysten lisäksi suoritin pientä parturointia tagien joukossa. Niitä oli yli tuhat, mutta karsin määrän pikaisesti alle sataan. Jokunen varmasti tulee aika pian lisää, mutta koetan säilyttää jonkinlaisen holtin. Tagien paljous ei auta ketään, jos turhan moni on vain yhdessä viestissä ja löytyy usein muutenkin jo sen leipätekstistä. Nyt jäljellä olevat ovat melko järkeviä ja käytössä pääsääntöisesti vähintään viidessä viestissä kukin.

Tänään viisi vuotta sitten: 1.11.2003

Sisukas tietokone
30.10.2003: 1024x767, Olympus Camedia C-750 Ultra Zoom, ISO200, 1/60s, f/3.2, 10.9mm

Tälle päivälle ei ole omaa kuvaa, joten tämä ansaitsi päästä näytille sen sijaan. Kuvana se ei liene kummoinen, mutta näette siinä melko sitkeän koneen. Juuri nyt minulle ei ole sopivaa kuvaa nykytilasta, mutta emolevy on yhä sama kuin tuolloin. Prosessori, sen tuuletin, virtalähde, kotelo, sen tuulettimet, kaapelit, näytönohjain, osa kiintolevyistä ja CD-asema ovat vaihtuneet. Kiintolevyjä ja laajennuskortteja on tullut lisää. Piirisarjan tuuletin on vaihtunut siiliin aka jäähdytysripaan. Muistit on korvattu isommilla (nyt 2x1Gt, tuolloin kai 2x512Mt) Jotain on hajonnut, mutta paljon pysynyt ehjänä.

Yrityksissä tavoite-elinkaari on yleensä jossain kolmen vuoden tienoilla. Tehokäytössä vähemmän. Minun käyttöni ylittää keskimääräisen tehokäytön ja se kyllä on tuntunut koneen toiminnassa aina välillä, mutta olenpahan oppinut virittämään sitä sun tätä, jotta kuolleelta jo vaikuttava kone taas tokenee. Sen käyttöjärjestelmä ja ohjelmat on niin viimeisen päälle säädetty minun tarpeideni mukaan, että jotenkin se kaikki on joka tapauksessa saatava siirrettyä uudelle koneelle, jos sen joskus saan aikaiseksi hankkia. Rahatkin vain aina kuluvat johonkin muuhun. Niinkuin tänä kesänä kameraan ja tarvikkeisiin. Ja taas koneeseenkin kohdistuu entistä enemmän kuormitusta. Levyjä tarvitaan lisää ja käsiteltävien kuvien koko kasvaa entisestään.

Tällä menolla ajelen nykyisellä emolevyllä, kunnes se on kymmenvuotias. Saa nähdä kestääkö se niin pitkään hajoamatta lopullisesti. Sekalaisia oireita on ollut jo kauan. BSODit ovat arkipäivää. Ja viimeaikoina ihan vaan jäätymiset. Onneksi ei sentään päivittäin, mutta ikävä kyllä ilman ennakkovaroitusta. Onneksi melkein kaiken saa nykyään tallentumaan ja palaamaan automaattisesti samaan tilaan seuraavalla kerralla, kun ohjelman avaa. Muuten aikaa menisi hukkaan monin verroin joka kerta. Nytkin toki liikaa sen rajallisuuteen nähden. Noh, yllä kuva, tässä tarina. Aika näyttää, miten se päättyy.

Tämän viestin kuvat Flickrissä: PA302320.

Kaikki T5vs kuvat albumissa.

T5vs-kuvat Kuvaboxissa.

Tänään viisi vuotta sitten: 6.10.2003

Bittimäen läppärit näytillä
6.10.2003: 1024x766, Olympus Camedia C-750 Ultra Zoom, ISO200, 1/40s, f/3.2, 9.4mm

Tälle päivälle oli tarjolla omakin kuva, joten ensin se. Kuvassa kaksi Bittimäen käytössä ollutta Helian HP-läppäriä, joiden näytöllä on esillä ensimmäinen versio Bittimäen logosta/liikemerkistä. En muista varmasti, mitä varten tuota kuvaa oltiin ottamassa. Ehkä veppisivuille tai sitten jompaakumpaa meistä julkaistua artikkelia ajatellen tai jotain…

Hakkuualue
...

Toiseksi sitten kolmas kuva toissapäivänä arvuuteltavaksi esitellemästäni hakkuualueesta. Kaikki kolme kuvaa on otettu Myllypurossa. Tarkemmin en näin lonkalta osaa paikkaa nimetä, mutta metrovarikon urheilupuiston ja Alakiventien haarukasta paikan pitäisi löytyä.

T5vs-kuvat Kuvaboxissa.