Kiireitä ja ”kiireitä”

Viime päivinä tekemistä on piisannut hetkittäin enemmän kuin tarpeeksi. Kaikkea, mitä olisi kannattanut en ole edes tehnyt. Ensi viikolla on kirittävä – etenkin työasioissa. Sitten on nimittäin vuorossa lomaviikko.

Tekemisen paljoudesta johtuu myös se, että vaikka 25., 27. ja 28.2.2004 otinkin valokuvia, en julkaissut niitä viime päivinä ajallaan. Laiskuus sitten vielä kaupan päälle, niin selitys on valmis. Toisinaan on terveellistä olla laiska.

Keskiviikkona luin kirjaa ja yritin mennä ajoissa nukkumaan. Torstaina tekemistä tosiaan oli liikaa, muitta menin melko ajoissa nukkumaan (ennen puolta yötä ainakin). Perjantaina luin taas kirjaa. Taisin lukea kahtakin. Lauantaina katselin Nero Wolfe -tv-sarjan jaksoja DVD:ltä ja menin melko ajoissa nukkumaan.

Tänään ajattelin lopulta julkaista nuo kuvat ja aikataulun muutos aamupäivän osalta aikaisti operaatiota ainakin osittain. Minun ei nimittäin alunperin pitänyt olla enää tähän aikaan kotona, mutta suunnitelmien peruuntumisen vuoksi olen sittenkin. Siispä hetken kuluttua julkaisen ainakin osan rästiin jääneiden päivien kuvista. Sitä, onko tälle päivälle omaa kuvaa, en ole tarkistanut, mutta 29.2.2004 otin ainakin yhden kuvan, joka lienee loogista julkaista tänään, koska täsmällistä päivää ei tänä vuonna ole tarjolla.

Tänään viisi vuotta sitten: 31.10.2003

Työharjoittelukirjanpito tukkimiesten tapaan
31.10.2003: 1024x767, Olympus Camedia C-750 Ultra Zoom, ISO100, 1/25s, f/3.2, 10.9mm

 

Tässä kuvassaon esitetty yksinkertainen kirjanpitoni työharjoittelun etenemisestä kesällä 2003. Sata päivää oli siis tullut täyteen jo 28.10., mutta otin kirjanpidostani kuvan vasta 31.10. Alkuperäiset laputkin ovat luultavasti opiskelumatskujen joukossa tallessa.

Tässä samalla kuuntelen Yle1: Kemppinen -ohjelmaa, jossa keskustellaan valokuvauksesta. Ylen sivulla siitä lukee näin:

Kemppinen

: Kemppinen
Perjantaina 31.10.2008 klo 9.06 – 9.55

Siirtyminen muun kuin filmimateriaalin käyttöön oli digitaalisen kulttuurin äkillisimpiä, kertakaikkisimpia ja vähiten tutkittuja. Lisäksi se on sangen heikosti ymmärretty. Jukka Kemppisen vieraana on vanhojen kameroiden spesialisti Esko Putus.

Mukavaa pläräillä omia valokuviaan samalla, kun asiantuntijat taustalla keskustelevat kuvista, niiden merkityksestä, suhtautumisesta kuviin, valokuvauksesta ajassa, sensuurista (sota-aikana, Neuvostoliiton aikana poliittisista syistä, nykyään, Che…).

Tämän viestin kuvat Flickrissä: PA312326.

Kaikki T5vs kuvat albumissa.

T5vs-kuvat Kuvaboxissa.

Tehokasta desinfiointia

Tuli tällä viikolla Hesarin uutisesta mieleen joskus vuosia sitten lukemani utopia. Uutisessa kerrottiin jonkin monipuolisesti resistentin sairaalabakteerin (jonkinlaisen vatsapöpön) sietävän nyt myös tavallisia sairaaloiden siivouksessa käytettäviä desinfiointiaineita ja käsihuuhteita. Muistamassani utopiassa tällaista ongelmaa ei pääsisi syntymään, mutta muita hankaluuksia voisi toki käytetyistä menetelmistä aiheutua.

Liekkejä

Kyseisessä tarinassa – jonka nimeä en tosiaan muista – nimittäin varataan aina sairaalalle kaksi tonttia melko lähekkäin ja rakennetaan aluksi molemmille tonteille samanlainen sairaala. Sopivaan aikaan vuodesta sitten muutetaan potilaat sairaalarakennuksesta toiseen ja poltetaan ensimmäinen (puu)rakennus. Ja seuraavan vuoden kuluessa rakennetaan taas uusi. Eivät siinä pöpöt jää muhimaan.

Toki tässä ei ratkaista potilaiden ja liinavaatteiden mukana kulkeutuvia ongelmia, mutta muistaakseni tarinassa poltettiin myös mm. kaikki vuodevaatteet, joita vanhassa rakennuksessa oli käytetty. Jos käyttöesineet on valmistettu kestävistä materiaaleista, kuten jostakin metallista, nehän voidaan desinfioida autoklaavilla tai vaikka tulella, jos niikseen tulee. Utopian systeemi siis putsaisi tilanteen melko tehokkaasti.

Isompi ongelma varmaankin olisi tuhlaus, jota sairaalan polttaminen kerran vuodessa eittämättä olisi. Ja nykymoraalilla vuodeksi käyttöön tarkoitetusta rakennuksesta tuskin tulisi edes niin laadukas, että se olisi terveellinen kellekään sen vuoden. Mutta ehkä tätä ideaa jotenkin voisi soveltaa…

Lehtiä leijuu…

Taidan tilata turhan monta eri lehteä tällä hetkellä. Eilen nimittäin luukusta leijaili kolmen eri lehden uusin numero. Ja tietysti luin ne kaikki päällisin puolin hetimiten enkä mennyt ajoissa nukkumaan, kuten olisi eittämätta ollut viisasta. Hmm…

Ammattiin liittyviä eli IT-lehtiä en peru, mutta muista lehdistä jo(ita)kin voisin kyllä lopettaa nykyisen tilausjakson loppuun. Tosin olen valikoinut lehdet sen verran tarkkaan kuitenkin, että mistään luopuminen ei ole itsestäänselvyys. Sellaiset olen jo lopettanut. Pitänee kuitenkin suorittaa rehellistä ja tiukkaa tarveharkintaa…

Elokuvia ja jalkapalloa

Eilen kävin töiden päälle katsomassa pari elokuvaa, minkä jälkeen oli turhankin helppoa sortua katsomaan Venäjä-Ruotsi EM-jalkapallo-ottelu. Aikaisin nukkumaan meneminen jäi toteuttamatta. Tänään jätän kuitenkin jalkapallon katselun väliin, jotta selviän hyvillä mielin konventista pe-la-su. Lähinnä aamuherääminen ja iltapäivällä hereillä pysyminen vaikeutuvat oleellisesti, jos ei ole nukkunut tarpeeksi. Siinä välissä pärjää kyllä joka tapauksessa.

Sunnuntaina voi sitten taas uhrata aikaa jalkapallolle. Ensin pelaamalla sitä hetken itse ja sitten katsomalla Espanja-Italia -matsin. Keskiviikkona ja torstaina sitten vielä välieräottelut ja viikon päästä sunnuntaina loppuottelu. Sen jälkeen ollaankin jo heinäkuussa.

Nukuttaa…

Tuli eilen illalla sorruttua futiksen pelaamisen jälkeen lukemaan kirjaa. En tietenkään malttanut keskeyttää sitä, joten klo 23 maissa aloitettuna noin 400-sivuinen kirja vei jonnekin kolmen tienoille. Ei siis ihme, jos meinaa juuri nyt töissä hieman nukuttaa. Kaupan päälle vielä ulkona vallitseva 25-asteen lämpötila, joka vaikuttaa olosuhteisiin sisätiloissa monellakin tavalla. Hetki sitten jaloittelin ja kävin välillä kahvihuoneessa ja nyt päätin kirjoittaa pikkuisen, jos vaikka virkistyisin sen verran, että saisin vielä jotain töitäkin kunnolla tehtyä. Talossa on lomien takia sen verran hiljaista, että kovin paljoa äksöniä ei koko heinäkuussa ole tiedossa…

Powered by ScribeFire.

Laulut ja tarinat 2

Oli muuten hieno konsertti! Paikat eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta olimmekin liikkeellä niin viime tipassa, että jos konsertti olisi pidetty vaikkapa Kultsalla, olisimme jääneet kokonaan ilman. Setti oli suurimmalta osin vallan vetävä ja yleisökin pykälää parempi kuin Kultsalla kolme vuotta sitten.

Vain yhden kappaleen kohdalla yleisö ei oikein herännyt toivotulla tavalla. Arvelimme konsertin jälkeen systerin kanssa, että toive ”Tässä kappaleessa voitte laulaa mukana.” meni ohi muiltakin kuin häneltä. Taisi Mikko sanoa sen hieman liian nopeasti. Toisaalta kappalekaan (Taina) ei välttämättä ollut ihan oikea sellaiseen, vaikka etenkin kertosäe onkin helppo. Itse ainakin koen kyseisen kappaleen sellaiseksi, että (suomenkielisenä) sitä on jonkin verran vaivaannuttavaa laulaa edes itsekseen, vaikka sen sanoma sinänsä onkin ihan hyvä ja kaunis. Ehkä se on hieman liian imelä. Yleisön laulaminen mukana kappaleessa olisi ollut hyvä lisä tv-taltiointiin, jonka TV2 konsertista teki, mutta ei mahda enää mitään.

Powered by ScribeFire.

Laulut ja tarinat

Maanantaina ostin uuden levyn ja torstaina menemme systerin kanssa kyseisen levyn julkaisukiertueen konserttiin Messukeskukseen. Esiintyjänä on Seminaarinmäen mieslaulajat alias Semmarit ja levyn nimi on kuten otsikko kertoo ”Laulut ja tarinat”. Albumi sisältää kolme ennestään tuttua biisiä, joista kaksi on oikein hyviä ja se kolmaskin hyvä. Minora meinasi, että ei kuuntele levyä lainkaan ennen keikkaa, mutta sortui sitten kumminkin. Naureskeli vielä tuossa jokin aika sitten Mesessä albumin viimeistä (italiankielistä) raitaa. Albumilla on mukana myös musiikkivideo kappaleesta Bonsai, joka luonnollisesti esitetään japaniksi. Mutta ei siitäkään sen enempää, jos joku mahdollinen lukija haluaa katsoa ja kuunnella senkin ihan itse.

Katsastin juuri lisäinfoa Messukeskuksen tiloista, jotta selviäisi, miksi konsertti on siellä ja miten isosta paikasta on kysymys. Kuoron ohjelmatoimiston sivuilla mainitaan näin:

Semmareiden tämän kevään levynjulkaisukiertueen lipunmyynti on kovassa vauhdissa. Esimerkiksi Tampere-talon 1700-paikkainen sali myytiin loppuun jo kuukausi ennen keikkaa. Helsingissä normaalit konserttisalit ovat käyneet ”kuorolle” liian pieniksi – kevään televisioitava keikka järjestetäänkin Helsingin Messukeskuksen isossa Amfi-hallissa, joka vetää yli 4000 katsojaa. Pelkästään Jyväskylässä kuoro järjestää kiertueellaan neljä eri konserttia.

Isosta keikasta on siis ainakin tarkoitus olla kysymys…

Tässä kerkesi välissä tapahtua paljonkin sellaista pientä, mitä oikeastaan haluaisin tänne kommentoida. Aiemmista pyrkimyksistäni oppineena totean kuitenkin, että ne ovat nyt jo menneet eikä perään kannata näin jälkeenpäin haikailla. Muuten akuutimmat asiat jäävät historian jalkoihin. Pitäydyn siis jatkossa todennäköisesti pääasiassa korkeintaan parin päivän sisällä sattuneisiin asioihin ja enimmäkseen enintään eilisiin. Ehkä siten aiempaa useammat ajattelemani viestit päätyvät kirjoitetuiksi ja julkaistuiksi asti. Kirjoittamisen jäädessä tärkeämpien asioiden jalkoihin, koetan olla liiaksi haikailematta tuottamatta jääneiden tekstien perään.

Powered by ScribeFire.