Laulut ja tarinat

Maanantaina ostin uuden levyn ja torstaina menemme systerin kanssa kyseisen levyn julkaisukiertueen konserttiin Messukeskukseen. Esiintyjänä on Seminaarinmäen mieslaulajat alias Semmarit ja levyn nimi on kuten otsikko kertoo ”Laulut ja tarinat”. Albumi sisältää kolme ennestään tuttua biisiä, joista kaksi on oikein hyviä ja se kolmaskin hyvä. Minora meinasi, että ei kuuntele levyä lainkaan ennen keikkaa, mutta sortui sitten kumminkin. Naureskeli vielä tuossa jokin aika sitten Mesessä albumin viimeistä (italiankielistä) raitaa. Albumilla on mukana myös musiikkivideo kappaleesta Bonsai, joka luonnollisesti esitetään japaniksi. Mutta ei siitäkään sen enempää, jos joku mahdollinen lukija haluaa katsoa ja kuunnella senkin ihan itse.

Katsastin juuri lisäinfoa Messukeskuksen tiloista, jotta selviäisi, miksi konsertti on siellä ja miten isosta paikasta on kysymys. Kuoron ohjelmatoimiston sivuilla mainitaan näin:

Semmareiden tämän kevään levynjulkaisukiertueen lipunmyynti on kovassa vauhdissa. Esimerkiksi Tampere-talon 1700-paikkainen sali myytiin loppuun jo kuukausi ennen keikkaa. Helsingissä normaalit konserttisalit ovat käyneet ”kuorolle” liian pieniksi – kevään televisioitava keikka järjestetäänkin Helsingin Messukeskuksen isossa Amfi-hallissa, joka vetää yli 4000 katsojaa. Pelkästään Jyväskylässä kuoro järjestää kiertueellaan neljä eri konserttia.

Isosta keikasta on siis ainakin tarkoitus olla kysymys…

Tässä kerkesi välissä tapahtua paljonkin sellaista pientä, mitä oikeastaan haluaisin tänne kommentoida. Aiemmista pyrkimyksistäni oppineena totean kuitenkin, että ne ovat nyt jo menneet eikä perään kannata näin jälkeenpäin haikailla. Muuten akuutimmat asiat jäävät historian jalkoihin. Pitäydyn siis jatkossa todennäköisesti pääasiassa korkeintaan parin päivän sisällä sattuneisiin asioihin ja enimmäkseen enintään eilisiin. Ehkä siten aiempaa useammat ajattelemani viestit päätyvät kirjoitetuiksi ja julkaistuiksi asti. Kirjoittamisen jäädessä tärkeämpien asioiden jalkoihin, koetan olla liiaksi haikailematta tuottamatta jääneiden tekstien perään.

Powered by ScribeFire.

Paussista puhtia?

Tässä vuodenvaihteen ympärillä pääsi iskemään aika- ja motivaatiovaje, joiden seurauksena täällä ei yli kahteen kuukauteen tapahtunut yhtään mitään. Nyt olen lopulta saanut aikaiseksi pienen työkalu-uudistuksen, jonka toivon tuottavan riittävän helppouden ja motivaation hieman tiuhempaan kirjoitteluun tästä eteenpäin. Aluksi asetan riman vain kertaan kuukaudessa, mutta toivon ehtiväni kirjoitella tyhjänpäiväisyyksiä hieman sitäkin useammin. Pääroolihan tällä blogin tapaisella on toimia historiikkina itselleni. Tavallaan vastaavassa mielessä, kuin jotkut kirjoittavat kirjeitä itselleen avattavaksi vuoden-viiden tai vaikka kymmenen päästä. Tässä on välillä ehtinyt mennä paljon sellaisiakin asioita ohi, joita olisin voinut näin näkyvästikin tallentaa, mutta katsotaan jos vaikka tästedes hukkaisin hieman vähemmän antoisaa aineistoa.