Yliopistolla

Tänään olin ensimmäistä kertaa Helsingin yliopiston luennolla. Koska tämä loppuviikko on lomaa, ehdin hyvin mennä vaimoni seuraksi Viikkiin Elintarvikekemian luennolle, joka oli ainoa luentoa hänellä tänään (klo 8-10). Oli mukavaa ja mielenkiintoista istuskella siellä hänen kanssa kuuntelemassa juttuja antosyaaneista, karotenoideista, lisäaineista, väreistä ynnä muusta. Kirjoittelin jonkin verran muistiinpanojakin mielenkiintoisista kohdista. Olisi oikeastaan pitänyt naputella tänne tekstiä jo sieltä käsin, koska yliopiston WLANin kautta se olisi oikein hyvin onnistunut. Kävi kyllä mielessä, mutten viitsinyt kesken kaiken kaivaa läppäriä esille.

Paluumatkalla hoidimme sitten kauppa-asiat loppuviikoksi, joten pari jäljellä olevaa lomapäivää voin ottaa lunkisti. Tänään toivottavasti saamme mentyä iltasella lenkille ja pääsemme siten pitkästä aikaa taas urheilun makuun. Yli viisi kuukautta urheilemattomuutta sairastelun vuoksi alkaa käydä pahasti kunnon päälle. Helsinki City Run jää väliin, vaikka olemmekin sinne ilmoittautuneet ja lähtönumerotkin jo tulivat. Nollatreenillä ei tällaisen liikkumistauon jälkeen kannata lähteä rehkimään. Taukoa edeltävällä kunnollani olisin varmaan voinut treenittä puolimaratonilla pärjätäkin.

Ruoaksi valmistanemme tortilloja, joiden täytteeksi ei tällä kertaa tule jauhelihaa, vaan tofurouheesta tehtyä kastiketta. Sen on tarkoitus muistuttaa jauhelihaa ja kenties se niin tekeekin. Eiköhän se joka tapauksessa ole ihan hyvää. Tähänastiset kokeilut ovat ainakin olleet. Viherpirtelöstä on tullut vakiaamiainen sekä töihin mukaan otettava välipala. Idut ja vehnänoras ovat myös osa päivittäistä ruokavaliota. Siihen seuraksi sitten raakaravintoon ja yleensä kasviksiin sekä luomuun painottuvaa ravintoa, joka kuitenkin sisältää kalan lisäksi myös (luomu)lihaa maun mukaan. Jos ”tofujauheliha” on tarpeeksi hyvää, voi hyvin olla, että oikea jauheliha kyllä jää jatkossa vähemmälle. Taitaa näkyä ruokavaliossani aika selvästi, että olen naimisissa ravitsemustieteiden opiskelijan (näillä näkymin tulevan elintarvikekemistin) kanssa. Hyvähän se toki vain on. En ennenkään syönyt epäterveellisesti, mutta nyt linja on pitkälti vielä terveellisempi. Kunhan urheilu taas pääsee käyntiin, ei terveys ole ainakaan ruokavalion vuoksi vaarassa.

Nyt pitänee katsoa, jos vaikka alkaisimme laittaa sitä tofutortillaruokaa. Hyvää päivänjatkoa kaikille.

Runsaasti ”hedelmälihaa”

Taisi olla jo torstaina iltapäivällä, kun mehua juodessani välähti mieleeni luulo, jonka joku onnistui minulle tuottamaan vuosia sitten. Jo silloin aikoinaan jonkin verran sitä ihmettelin, mutta mahdollisena jostain syystä pidin kuitenkin.

Olen nimittäin joskus kuullut väitettävän, että joissakin mehuissa, joissa kehutaan olevan ”runsaasti hedelmälihaa” ei olisikaan aitoa hedelmälihaa, vaan selluloosaa. Okei, siinä mielessä tämä väite pitänee paikkansa, että selluloosa on rakenneaineena useimpien kasvien soluseinissä. Kasvejahan ne hedelmätkin ovat, joten hedelmäliha taitaa tosiaan olla pitkälti selluloosaa, joka ei ole ihmisen ruoansulatuselimistön käytettävissä, vaan toimii kuituna. Väitteen ideana olisi kuitenkin se, että paperintuotannossa käytettävää materiaalia (selluloosahan muodostaa suurimman osan paperimassan kuiva-aineesta eli puumassasta) lisättäisiin mehuihin kuluttajien huijaamiseksi.

Runsaasti hedelmälihaa - Rich in Pulp
Runsaasti hedelmälihaa - Rich in Pulp

Tämä tuli mehua juodessa mieleeni, koska purkin toisella puolella luki englanniksi ”Rich in Pulp”. Tässähän pulp siis viittaa samaan kuin suomeksi hedelmäliha, mutta paperiteollisuudessa pulp tai tarkemmin sanoen wood pulp eli paperimassa on välituote, joka sisältää vettä ja (suurimmaksi osaksi) selluloosaa. Veikkaan siis, että kuulemani tarina paperin valmistuksessa käytettävästä selluloosasta mehun seassa on jonkun (tahaton tai tahallinen) virhetulkinta englanninkielisestä tuoteselosteesta. Hauskaa joka tapauksessa.

Mikrotukea vaihtelun vuoksi Hanasaaressa

Hanasaaren kulttuurikeskuksen nimikyltti
Hanasaaren kulttuurikeskuksen nimikyltti

Eilisessä viestissä jo mainitsinkin tämänpäiväisestä työmatkasta Hanasaareen. Ruoka oli juuri niin hyvää kuin ennakkoon olin kuullut ja järjestelyt pelasivat muutenkin mainiosti. En törmännyt tekniikan kanssa koko päivänä mihinkään ongelmiin, vaikka päädyin lisäksi napsimaan tilaisuudesta kuvia kamerallani. Onnistuneita otoksia saatetaan vaikka käyttääkin johonkin, mutta itse en edes olettanut enkä pikaisella tarkastelulla arvioi niitä kovin montaa olevan. Jokunen kuitenkin, kuten 111 kuvan satsista sopii ehkä odottaakin. Laittaisin mieluusti oheen kuvia esiintyjistä yms., mutta omin luvin en taida siihen ruveta, vaikka kuvat ovatkin minun ja tilaisuudessa esiintyneet henkilöt julkisissa viroissa.

Seisova pöytä oli tosiaan jo alkupaloista alkaen niin maittava, että santsatakin olisi sen puolesta voinut. Alkupalatkin olivat kuitenkin jo sen verran täyttäviä, että pääruoan ja jälkiruoan (mangovanukasta kermavaahdolla ja suklaalastuilla) jälkeen oli juuri sopivan täysi olo. Sopiva ottaen huomioon sen, että vielä koko iltapäivä oli istuttava kuuntelemassa Alkoholihallinnon substanssiteemoja, jotka eivät ole minun alaani, vaikka onneksi sinänsä mielenkiintoisia ja esiintyjätkin vallan hyviä. Jos olisin kehdannut, olisin ottanut kuvia ruoistakin, mutta se jäi tällä kertaa väliin.

Tulipahan syötyä

Olin eilen hieman laiska ruoanlaittaja enkä siksi tehnyt lisää lounasruokaa tälle päivälle, vaikka tiesin jäljellä olevan annoksen liian pieneksi. Treenin jäljiltä olikin sitten sen verran kova nälkä jo tuossa äsken, että mukanani ollut lounasannos jätti vielä nälän. Muiden lounastajien kanssa olikin jo tullut keskusteltua asiasta ja kebap oli noussut mieleeni. Lähdinkin siis vielä hakemaan pita-kebapin ja jälkkäriksi poimin paluumatkalla sitrus-mansikka -jäätelön Valion kioskista (2,20 euron melko kovasta hinnasta huolimatta).

Sekä laajennetusta lounaasta että jäätelöstä tuli vaihtelevia kommentteja. Mutta eipähän jäänyt enää nälkä ja jäätelökaudenkin avasin kyllä jo eilen (kahteen kertaan). Tai oikeastaan jäätelökausi ei minulla koskaan päätykään, koska mm. Itäkeskuksen sisätiloissa olevasta kioskista tulee talvellakin ostettua pehmistä ja tietysti tuutteja yms. syön paukkupakkasillakin. Mutta on toki aurinkoisessa kevät-, kesä- tai syyssäässä syöty jäätelö ihan oman makuisensa. Ei sitä muuten kannattaisi nykyhinnoilla ostaakaan (kaupasta saa yli litran samaan hintaan).

Huomenna olenkin sitten koko päivän Hanasaaressa huolehtimassa Alkoholiasioiden informaatiotilaisuuden tekniikasta, joten lounaasta ei tarvitse itse huolehtia. Hanasaaren kulttuurikeskuksessa on kuulemma oma keittiö ja ruoka sen myötä aivan toista kuin keskuskeittiövetoisissa lounasruokaloissa. Hyvä niin.