Kesäkuun lopulla (tarkemmin sanoen ?ntaina ?.6.2008) puolisen vuotta käytössä ollut “kolmoskamerani” Ricoh Caplio R6 vaurioitui käyttökelvottomaksi. Vika ei todennäköisesti ole suuri, mutta se jumittaa objektiivin auki siten, että kamera ei kuitenkaan tajua sen olevan ulkona, vaan yrittää avata sitä lisää ja sitten sulkea. Koska objektiivi pääsee kuitenkin palaamaan vain puoliksi sisään, on kamera täysin jumissa. Kuvien katselukin onnistuu vain kikkailemalla/puoliväkisin.
Kamerat
Kävin eilen Verkkokauppa.comissa kyselemässä takuukuvioista. Siellä selvisi, että jos korjaus ei mene takuuseen (kuten pahoin pelkään), pelkkä käsittelymaksu on Verkkokaupan osalta 50€ ja huollon osalta muutaman kympin (tulkitsin, että kenties jotain 20-50). Näin ollen ei vaikuta taloudelliselta lähettää kameraa minnekään ostohinnan ollessa vajaa 250 tai nyt - hintojen pudottua puolessa vuodessa - enää vajaa 200 euroa. Päädyinkin siis tässä vaiheessa ostamaan uuden samanlaisen - koska kamera on palvellut hyvin ja pidän siitä - ja miettimään huoltokuvioita vielä erikseen. Ehkäpä koetan purkaa kameran ja katsoa, jos sen saisi itse kuntoon…
Kulutusyhteiskuntaa pa(r)h(a)immillaan: oli edullisempaa ostaa uusi laite, kuin edes selvittää voiko vanhan korjata. Luultavasti korjauksesta olisi tullut lisää joitakin kymppejä ellei peräti (lähes) uuden laitteen verran. Noh, tätä uutta yksilöä tulen käyttämään vain itse, jotta se ehtii ensimmäistä paremmin kuolettamaan hankintakustannuksensa. Kertyi ensimmäiselläkin toki runsaasti kuvia, joten ei tästä siinä mielessä pahasti takkiin tullut, mutta kolmisen vuotta on tähän asti ollut kompaktikameran tavoite-elinkaari minun käytössäni (ensimmäisellä Olympus Camedia C-750 Ultra Zoomilla se toteutui, Canon PowerShot S3 IS:llä ikää kertyi vain vuosi ennen Ricohin hankintaa sen rinnalle ja Canon EOS 450D dSLR liittyi joukkoon alle puoli vuotta R6:n jälkeen). Jatkettuna eli kevennetyssä käytössä sitten vielä lisää (C-750 on piilotellut laukussaan uuden kameran hankinnasta lähtien, mutta S3 toimii kakkoskamerana, jos 450D on liian raskas ja R6 puolestaan on jatkuvasti mukana kulkeva muistiinpano-, arkistointi- ja näppäilykamera).
Ohimennen katselin myös, millainen kamera voisi sopia äidin käyttöön. Ominaisuuksilla sen ei tarvitse koreilla, kokoa saa pikkuisen olla ja muodon olisi hyvä olla käteenistuvan perinteinen. Käyttövarma Point-and-Shoot siis. Yhden ehdokkaan bongasinkin, mutta pitää vielä katsella. Ja kysyä sitten tiestysti hänen omaakin näkemystään, kun kenties pari-kolme ehdokasta on tarjolla arvioitaviksi. Onneksi sillä ei ole kiirettä.
Omien kameroideni osalta yritän nyt vähän hillitä, mutta jos ykköstietokoneeni tokenee niin hyvin kuin tällä hetkellä näyttää, ei minun tarvitse rasittaa budjettia uudella koneella, vaan voin satsata optiikoihin ja kenties salamaan. Myös äidin kameraan voi löytyä ainakin osa summasta - iskänkin saisi ehkä osallistumaan hankintaa ainakin nimellisesti. Se vaatii kyllä valmistelua, mutta kun ei tosiaan ole kiire, niin mikäs on pohjustaessa. Ellen sitten säästä vaivaa maksamalla koko roskan itse. Ei siihen kuitenkaan pala kuin sata-kolme. Halvimmatkin obarit tai Canonin SpeedLite 430EX -salama, joita halajan maksavat enemmän…
Onneksi itsehillinnän kehittäminen ja tietynlainen säästeliäisyys ovat eduksi myös valokuvauksessa, joten jarruttelusta on hyötyä muutenkin kuin, etteivät rahat lopu kesken.
Päivitys 15.7.2008 ti 00:36: Hoksasin juuri, että kamerat ovat tuossa kuvassa suurempia kuin luonnossa. Pienempikin siis riittäisi. Lisäksi olisi koon arvioimisen helpottamiseksi pitänyt kuvata mukaan jokin vertailuesine - kuten SD-kortti (se olisi ollut helppo löytää ehjästä kamerasta) - mutta eipä tullut ajoissa mieleen.
